tiistai 2. helmikuuta 2010

Pelottaako

Minulta on usein kysytty pelottaako minua olla öisin töissä yksin. En ole oikeastaan sitä aiemmin sen kummemmin miettinytkään kuin vasta nyt. Aiemminkin jos olen sitä vähän miettinyt, olen lähinnä pelännyt että mitä jos minulle sattuu jotain tai väkivaltainen asiakas käy päälle. En ole miettinyt ulkoisia uhkia... mitä jos joku yrittää sisälle, hajottaa ikkunan tai jotain... Tietenkään ei ole lupa avata ovea jos ovikello yöllä soi eikä kyllä tulisi mieleenkään. Muutaman kerran kello on soinut ja silloin en mennyt edes katsomaan kuka soittaa, vaan pysyttelin pois ikkunoiden ja ovien luota. Tuolloin pimputtelija lopetti heti, ehkä oli joku humalainen ohikulkija. Yöllä tietenkin on kokoajan puhelin mukana varmuuden vuoksi. Muita hätälaitteita ei vielä ole, mutta kait tulossa. Yksin yö ja pimeys eivät minua pelota, päinvastoin nautin niiden tunnelmasta. Tämä yökulttuuri on niin erilaista kuin mitä päivisin.
Tiedän kyllä muutamia meillä täällä, jotka öitä pelkäävät. Onneksi heidän pelkoonsa on vastattu ja öitä tekevät ne jotka uskaltavat ja tykkäävät niitä tehdä. Ajattelisin, että tuntuisi henkisesti todella raskaalta, jos joutuisi vielä pelkäämään kaiken tekemisen ohessa.

Mutta tässä tällaista jorinaa vaihteeksi...palaillaan taas, toivottavasti valoisimmissa merkeissä...