Syksyä odotellessa

Niinpä...kun ensin menisi kesäkin...Jään siis vain yhden työn naiseksi syksyllä, ja odotan sitä kovasti. Itseasiassa tuntuu kuin en olisi sitten töissä enää ollenkaan. En ole tehnyt suunnitelmia sen kummemmin kaappien siivouksesta tai valokuvien järjestelystä, ainoa suunnitelma on saada koulu kunnialla loppuun. Juuri ennen joulua pitäisi olla tutkinto suoritettu. Oikeastaan tämä kevät ja kesäkin on melko helppoja. Koska pidän palkatonta loppuvuoden, pidän kesälomat ennen sitä. Olen lomalla sekä lomittain, että molemmista töistä samaan aikaan.
On myös ihanaa saada keskittyä lapsiin. Aamut on sitten valmiiksi suunniteltu, ei tarvitse miettiä kumpi vie kouluun ja kuka tuo.

Kevät on tuonut kauppoihin ihania kevät vaatteita. Olemme tytön kanssa hieman käyneet shoppailemassa. Mukaan on lähtenyt Vero Modalta uusi kevät takki, puhtaan valkoinen, muutama tunika Vilalta ja muutama hame GT:ltä. Ehkä voisin noista napsia kuviakin. Syksyllä en sitten aio ostaa mitää vaatteita, täytyy pärjätä vanhoilla vaatteilla. Kun toiset työt taas alkavat vuoden vaihteessa, on lupa vaatekaappia uudista:)

Lapsen huolet

Oikein mukavaa pääsiäisen jälkeistä aikaa... Olen ollut koko pyhän töissä, nyt on meneillään 7/7 yö. Ihanaa, oma sänky taas odottaa ensi yönä.
Poikani oli töissä mukanani viimeyönä, koska miehelläni oli synttärit. Juhlat tuli sankarillekkin hieman yllätyksenä, joten yöpaikkaa en ruvennut sen kummemmin haeskelemaan. Tyttö lähti kaverilleen ja poika tuli äiskän kanssa töihin. Poika on ehdotellut että lopettaisin yötyöt kokonaan, hän on sitä mieltä että minun pitää olla yöt kotona. Nyt oli hyvä kun poika tuli mukanani, koska nyt näki mihin tulen ja mitä teen. Yö meni mukavasti ja poika nukkui hyvin.
Tyttäreni kanssa olemme viime aikoina puhuneet lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Hän joutui jokin aika sitten todistamaan ikävää tilannetta kun hän oli ystävällään kylässä. Hänen ystävänsä isäpuoli oli lyönyt tyttäreni ystävää, ottanut niskasta kiinni ja vetäissyt avokämmenellä korvaan niin että kuulo lähti. Tyttö kertoi, että hänellä ei ollut hätää, isäpuoli ei ollut uhkaava häntä kohtaan. Tytöt olivat asiaa keskenään pohtineet ja sopineet että ystävä kertoo asiasta omalle isälleen. Pahinta tilanteessa oli lapseni mielestä se, että äiti ei puuttunut tilanteeseen millään tavalla. Hän vain oli tuumannut että koska mikään muu ei enää auta, niin...
Tapahtumaa ei ollut edeltänyt ritaa tms. Tuntuu kyllä todella ihmeelliseltä, että äiti ei ollut mitenkään puuttunut tilanteeseen. Itse varmasti repisin silmät päästä jos joku lapsiin kajoaisi.
Rupesin miettimään myös asiaa siltä kantilta, että uskaltaako lapsia päästää edes ystävilleen enää. Tuli kyllä selväksi, että jotain voi sattua muuallakin kuin ulkona yön pimeinä tunteina. Tietenkään ei lapsia voi kahlita, mutta kyllä puhuimme mitä tilanteessa tehdä jos sellainen vielä eteen tulee. Onneksi tyttö puhui asiasta...
Mutta näin synkkää asiaa täältä yön pimeinä tunteina, palaillaan taas...