Avonilta

Viimeisin tilaukseni Avonilta on jalkarasva ja uudistus seerumi. Tuosta seerumista kerron lisää myöhemmin jahka olen sitä kokeillut. Yötöissä on mukava laittaa rasvaa jalkoihin ja nostaa ne hetkeksi ylös, suosittelen jos käyt sellaisessa paikassa töissä missä se on mahdollista. Jalat saavat hetken huilin ja pehmenevät.

Minulla on nyt menossa 2/2 yö ja seuraava yö onkin vapaa. Sen jälkeen on kaksi yötä, yksi vapaa ja sitten kuusi yötä. Lisäksi ensi viikolle mahtuu päivätöissä kolmelle päivälle työmatkaa. Tuon kuuden yön jälkeen olisi sitten vapaata sillain että palailen töihin 22.12. Tänään piti kovasti laittaa asut valmiiksi koko viikolle, mutta yritän huomenna tai viimeistään tiistai-Iltana, ehkä muutaman kuvan saan tännekkin napattua.

Oikein hyvää yötä ja mukavaa alkanutta viikkoa.

Pikkujoulua

Eilen oli valittava kahdesta pikkujoulusta. Menenkö työpaikan puolesta musikaaliin ja syömään vai maalle ystäväperheen luo juhlimaan hieman yksityisemmin perheen voimalla. Koska takana on todella kiireinen viikko ja lapset sekä mies ovat olleet vähemmällä huomiolla, päätin sitten että lähdemme maalle koko perheen voimin. Vietimme mukavan illan syöden, saunoen (miehet) ja muutaman drinkin nauttien. Nykyään ei huvita hirvittävästi ottaa, koska en halua niitä muutamia vapaapäiviä viettää krapulassa. Minun ei tarvitse ottaa kuin muutama, niin se on sitten siinä. Väsyttää ja aamulla on armottoman paha olo. Tietenkään ei lasten kanssa kulkiessa muutenkaan kuulu tapoihin ryypiskellä.

Olin alunalkaen valinnut kaksi asua. Toisen maalle ja toisen työpaikan juhlia varten. Nyt sitten kun valitsin juhlat maalla, niin päälle laitoinkin tuon asun jota olin ajatellut musikaaliin. Ajattelin että tuota toista asua voin käyttää vaikka töissä mutta toista en. Eli päälle päätyi musta satiinihame ja toppi. Olivat aivan ihanan tuntuisia päällä ja kyllä, olin hieman ylipukeutunut.

Ruokana oli palvattua kalkkunaa ja kalkkuna tietenkin emännän itse kasvattama. Lisäksi perinteisiä laatikoita ja hirvenlihapullia. Tuo hirvi ei ollut kasvatettu itse mutta ammuttu kylläkin, isännän toimesta. Ruoka maistui ja mukavaa oli.

Prahaan

Isäntä ilmoitti ihanan asian...Nimittäin, meille tulee tammikuussa yhteistä matkaa kaksikymmentä vuotta. Hän haluaa tuon kunniaksi että lähdemme Prahaan neljäksi päiväksi yhdessä. Olisi halunnut sen olevan täysin yllätys, mutta sanoi ettei voi tietää aina kaikkia menojani joten matka oli pakko paljastaa. Joten parin kuukauden päästä matkaamme eurooppaan. Pari vuotta sitten olimme yhdessä Gambiassa viikon verran ja matka oli aivan ihana, joten innolla tätäkin jo odotan.
Tällä viikolla on töissä kuusi tapaamista eikä voisi vähempää kiinnostaa. Välillä tulee sellainen sosiaalisuuskammo, ei millään haluaisi kohdata ihmisiä. Väsymystäkin on ilmassa ja kaiken kukkuraksi tyttö sairastui viime yönä.Yhteinen loma tekee todella hyvää ja odotan sitä kovasti.

Vyölöytöjä

Perjantaina kun piipahdin ruokakaupassa kävin pikapikaa myös Lähetysmaa kaupassa. Sieltä ostin kolme ihanaa vyötä. Aiemmin en ole kovinkaan vöitä käyttänyt, mutta joidenkin vaateiden kohdalla on nyt tullut mieleen että sellaisen voisi vyötärölle kietaista. Haaveissa on vielä muutama kapeampi vyö.

Vyöt näyttivät olevan lähes käyttämättömiä. Takkiakin kummasti tekee persoonallisemmaksi kun vaihtaa vaikkapa vyön toiseen.

This is it ...

Koska pojan sairastelun vuoksi tyttö on ollut hieman paitsiossa, päätimme tänään yksissä naisissa lähteä elokuviin. Valitsimme katsottavaksi Michael Jacksonista kertovan dokumentin This is it. Se kertoo miten Michael valmistautui kyseiselle kiertueelle, jonka oli tarkoitus startata Lontoosta syksyllä 2009. Mutta tapahtuikin niin, että laulaja nukkui yllättäen pois ja kiertue jäi elämään kyseisessä dokumentissa. Dokumentia katsoessani olin täysin lumoutunut...Karkit jäivät syömättä kun katsoin valkokankaalle ja kuuntelin laulua. Ohjelmassa Jackson lauloi useita lauluja, siinä nähtiin miten sointuja ja säveliä hiottiin viimeiseen asti. Samoin tanssijoiden valinta ei ollut mikään ihan pikku juttu. Michaelista sai todella nöyrän, kohteliaan, sydämmellisen ja ihanan miehen kuvan. Hän puhutteli kaikkia kunnioittavasti ja antoi palautetta todella asiallisesti. Tuosta palautteen antamisesta mietin, että siitä tyylistä olisi monella johtajalla opettelemista. Hän sanoi niinkuin halusi sointujen olevan, kärsivällisesti ja rauhallisesti. Hän kiitteli taustalaulajia, tanssijoita, valomiehiä yms. ja tietenkin muisti toivottaa Jumalan siunausta. Tuli hieman ristiriitainen olo kun mietti niitä ei niin mukavia juttuja mitä miehestä on liikkunut.

Koreokrafiat olivat aivan uskomattomia samoin videot joita tehtiin kiertue materiaaliksi. Michael vaikutti oikein hyvävoivaiselta, tasapainoiselta ja rauhalliselta. Harmillista että hänen elämänsä sammui ennen aikojaan, hänellä olisi varmasti olllut vielä paljon annettavaa.

Kaikenkaikkiaan ihana hetki tytön kanssa ...

Terveisiä yöstä

Hetkeksi istahdin tähän koneelle ja ajattelin kirjoitella kun on niin rauhallista. Vaikka alkuillasta tuntui töihin lähtö vaikealta ja oli väsynyt olo, on se kummasti täällä karissut. Takana on yli viisi tuntia töitä ja ne ovat menneet yllättävän helposti peilaten illan väsymykseen. Mies juuri soitteli että poika saattaisi voida pikkuisen paremmin. Kuumetta on kovasti, mutta oksentelu on vähentynyt.

Käväisin äsken ulkona ja vaikka pakkasta pitäisi olla 7 astetta, tuntui todella lämpöiseltä, ei miltään tyypilliseltä talviyöltä. Kello on nyt 00.55 ja ympärillä on täydellinen hiljaisuus.

Yleensä olen tähän mennessä syönyt kunnon ruoan mutta nyt se ei jotenkin maistu. Erikoinen yö monella tapaa... Mutta taidan tästä lähteä villasukat suhisten hiippailemaan pitkin hiljaisia käytäviä ja tarkistamaan että kaikki on hyvin...

Vauhdilla eteenpäin

Jälleen on takana melko kiireinen viikko. Lopetin maanantai aamuna valvomisen ja vapaata on ollut yötöistä aina tähän yöhön saakka. Tiistaista torstaihin oli päivätöissä todellinen vauhti päällä. Pitkiä päivän mittaisin palavereja oli kahtena päivänä ja näiden lisäksi iltoihin oli kasaantunut kaikenmoista info tilaisuutta yms. Syöminen on jäänyt armotta liian vähälle, häntäluu on huutanut apua, koti on sekainen kuin kaatopaikka. Kaiken kiireen päälle lapsi sairastui possunuhaan. Hän sai Tamiflu lääkityksen ja sairastui siitä vielä kovemmin. Niinpä yöt ovat sisältäneet soittoja lääkäriin ja käyntejä ensiavussa sekä oksennuksen täyttämiä pyyhkeitä. Mies on kantanut lähes tulkoon kokonaan hoitovastuun koska voi olla töistä pois yli kymmenen vuotiaan takia. Hänkin tänään tuntui olevan aika sippi. Nyt viikon jälkeen kuume on saatu hallintaan eli tippumaan 40 asteesta 38 asteeseen. Eipä ole poika koskaan ollut noin kipeä. Vessaan on pitänyt kantaa, kun jalat ei kertakaikkiaan kanna ja yöt on mennyt houraillessa. Keskussairaalaan on lähete valmiina jos kunto tänä yönä romahtaa.
Pukeutumiseen menneellä viikolla en ole jaksanut hirveästi satsata vaan kaapista on kaivettu tutut ja turvalliset mustat ja harmaat suorat housut ja niihin on yhdistelty erilaisia puseroita. Tässä kuvia muutamista yläosista.

Musta paita on peruspaita pienillä mukavilla yksityiskohdilla eli kauniilla napeilla ja kuviolla. Paita on tilattu Otto nettiputiikista.

Yläkuvan lila neule on Vero Modan ja on Tallinnasta ostettu. Tykkään tuosta etumuksen napituksesta.

Tämä Mikin kuva löytyy Thaimaasta ostetun kauluspaidan rintamuksesta. Paidassa on valkoiset kaulukset ja hihansuut, joten luo hieman väriä harmaaseen toimistopukeutumiseen.

Eräällä kauppareissulla kävelin Seppälän ohitse ja siinä rekissä roikkui ale hintaan myytäviä vaatteita. En juurikaan ole Seppälästä ostanut mitään mutta tällä kertaa käteen jäi kolmella eurolla tämä ihana musta tunika.

Myös tänään kauppareissulla piipahdin kirpparilla ja tein mukavia vyöhankintoja joihin rahaa upposi peräti 3.60€, mutta niistä myöhemmin lisää.

Valvomisen sunnuntai!

Sunnuntai 15 päivä on valvomisen sunnuntai. Se on kirkollinen päivä ja kirkko sanoo päivästä seuraavaa:

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat »uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee» (2. Piet. 3: 13).

En ole koskaan kuullut kyseisestä päivästä aikaisemmin ja päivä kuulostaa mielenkiintoiselta. Tuosta sanomasta voisi noukkia sen, että mikään tässä elämässä ei ole itsestäänselvää, vaan jokaisesta päivästä pitäisi ottaa kaikki irti. Ajoittain itselle tulee hirvittävä menettämisen pelko ja pakokauhu ajatuksesta; mitä jos lähden huomenna vallan pois tästä maailmasta. Joskus toivoo että vielä saisi joitakin vuosia nähdä lastensa kasvavan. Usein tuo menettämisen pelko tulee silloin kun kaikki elämässä menee hyvin. Ihmeellinen tämä ihmisen mieli mutta niin mielenkiintoinen...Oikein mukavaa valvomisen sunnuntaita. valvokaahan, niin minäkin teen :)

Väsyttää

En tiedä mitä on nyt liikenteessä kun väsyttää aivan vietävästi. Onneksi yötöissä on nyt ollut pidempi tauko. Kun iltapäivällä on tullut töistä on ollut aivan hirvittävän väsynyt. Mikään homma ei oikein ole sujunu eikä kyllä huvittanutkaan. Lapset haluaisi pitää vallan kotona, ettei possuyskä tarttuisi. Hirvittävää kuunnella koulusta juttuja miten kokoajan porukkaa lakoaa petiin. Onneksi lapset ovat sisäistäneet käsien pesun merkityksen ja käsidesin käytön. Mutta ei kai sitä voi estää, tulee jos tulee. Jääkiekko treeneissä jokaisella on mukana oma pullo ja pelin jälkeen kätellään hanskat kädessä. Omassa työssä koitan desinfioida kaiteita ja ovenkahvoja.Päivätyössä jotenkin ei voi kahvoihin edes koskea kun tietää että niitä ei ikinä pestä. Siitä kyllä meidän siistijälle sanoin, että kahvoja tänä aikana pitäisi välillä desinfioida. Mutta...koska siivous on erityistä tukea tarvitsevan ihmisen hoidossa, niin struktuuriin puuttuminen on vaikeaa. Kaupassa ei voi rahoihin koskea ellei ole hanskat kädessä ja ylipäätään koitamme nyt välttää isoja kauppakeskuksia. Lähi Siwa saa nyt kelvata hetkeksi. Mutta jos flunssa iskee niin sitten eletään taas sen mukaan. Eiköhän tässä tämä taas iloksi muutu kun tulee kunnolla lunta ja kaikki vähän valostuukin.
Oikein hyvää yötä kaikille...

Käsi kädessä

Lauantai ilta kotona on todella harvinaista herkkua. En muista koska viimeksi olisi ollut viikonloppu vapaa. Tälle lauantaille osui kaverin synttärit, mutta koska lapsia ei oltu kutsuttu mukaan, päätimme että vain mies lähtee juhliin. Tyttärellämme oli edellisyönä yövieraita ja likoilla meni valvoessa koko yö...joten...tyttö meni nukkumaan lauantaina jo klo 19. Näin me pojan kanssa makasimme sohvalla kaksin käsi kädessä ja katselimme telkkaria ja koitimme miettiä Selviytyjien seuraavan jakson kiemuroita. Kyllä tuntui todella hyvältä ja todelliselta laatuajalta. Nyt taas kutsui yötyö, mutta tällä kertaa vain yhden yön verran.

Talven odottelua

Niin se vain on että jälleen on satanut ensilumi. On se vain aina yhtä mukavaa saada vaalea peitto maan päälle. Toivottavasti alkaisi pakastamaan sen verran, että lumi pysyisikin. Syksyn kauneuden nyt ollessa ohi, päiviä hiukan valostuttaisi luminen maa. Heti kun näkyy muutama lumihiutale, alkaa jo haaveilu joulusta. Tekisi mieli jo kaivaa joulukoristeet esiin, mutta taitaa vielä tässä vaiheessa rajautua enkeleihin ja tuikkuihin.

Minulla on nyt öistä ollut pidempi vapaa ja päivätöistäkin on ollut palkatonta vapaata. Näin olen hiukan saanut keskityttyä kouluhommiin. Viimeinen vuosi pyörähtää tuotapikaa käyntiin ja haaveissa tietenkin saada lopputyökin ajallaan tehtyä. Olen myös kantanut kirpputorille tavaraa. Ei tarvitse kun kaapinovea hieman raottaa niin jo löytyy kassillinen kirpparitavaraa. Nyt on pöytä ollut vajaat kolmeviikkoa ja myynti on noin 200€. Olen laittanut todella alhaiset hinnat 1-5€. Tuntuu siltä että tavarat menevät paljon helpommin kaupaksi kuin vaatteet. Yksi ehdoton myyntiartikkeli on lasten lelut. Poika teki erilaisia ukkeli -ja legopusseja ja ne menivät samantien.

Mutta tässä tältä erää, palaillaan taas ja oikein hyvää yötä!!