Kiitoksia...

Heti täytyy kiitellä ihanista kannustavista kommenteista! Katsotaan miten tämä kirjoittelu lähtee sujumaan. Yökukkumiseni sai alkunsa joskus lähes kaksikymmentä vuotta sitten.Oikeastaan se on ihan opettelun tulosta. Silloin kuljin työmatkoja erään kollegan kanssa joka nukkui muutamia tunteja yössä. Hän kun sai lapset nukkumaan siinä kymmenen maissa, alkoi hänellä oma elämä. Ompelukone hurisi ja pakastin täyttyi leivonnaisista. Nukkumaan tämä nainen kävi kahden kolmen aikaan ja kuudelta piti jo nousta kun työmatka alkoi.
Siinä nuorena hölmönä mietin sitten ,että elämähän menee vain nukkumiseen, joten minäkin sinnittelin valvoen ja keksien tekemistä. Muutama viikko kun oli mennyt olin aika väsynyt. Mieheni silloin antoi asiasta palautetta ( sama mies muuten tuossa pyörii tänäkin päivänä) että eihän tuossa mitään järkeä ole. No, sitten kun olin nukkunut kertyneitä univelkoja pois, huomasin eräs yö valvovani ja puuhaavani ihan suosiolla. Ihanaa yöpuuhaa on keittiönkaappien siivous :) :)