Sunnuntai 15 päivä on valvomisen sunnuntai. Se on kirkollinen päivä ja kirkko sanoo päivästä seuraavaa:
Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat »uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee» (2. Piet. 3: 13).
En ole koskaan kuullut kyseisestä päivästä aikaisemmin ja päivä kuulostaa mielenkiintoiselta. Tuosta sanomasta voisi noukkia sen, että mikään tässä elämässä ei ole itsestäänselvää, vaan jokaisesta päivästä pitäisi ottaa kaikki irti. Ajoittain itselle tulee hirvittävä menettämisen pelko ja pakokauhu ajatuksesta; mitä jos lähden huomenna vallan pois tästä maailmasta. Joskus toivoo että vielä saisi joitakin vuosia nähdä lastensa kasvavan. Usein tuo menettämisen pelko tulee silloin kun kaikki elämässä menee hyvin. Ihmeellinen tämä ihmisen mieli mutta niin mielenkiintoinen...Oikein mukavaa valvomisen sunnuntaita. valvokaahan, niin minäkin teen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti