Sitä alkaa sitten viimeinen yö taas tällä erää, viisi on jo takana. Huomenna pitäisi vielä suunnitella kollegan kanssa erään koulutuksen runkoa ja sitten onkin kouluilta vielä päälle. Kotiin päästyä pääsee omaan sänkyyn nukkumaan, voi tuota onnea. Koirakin tulee jalkopäähän ja päästää syvän huokauksen.
Kun näistä öistä pääsee, voikin ruveta suunnittelemaan joulua ja joululahjoja. Poika onkin toivonut legoja yms. mutta tyttö ei ole toivonut mitään!! Hän sanoi että kaikkea on mitä tarvitsee...Muistan joulun kun hän oli viisi vuotias ja toiveita oli kaksi; muumi verhot ja paperia niistämiseen. Välillä kyllä tuntuu, että joulu on aina kun ostamme lapsille aika paljon kaikkea. Tuotakin olen aika paljon miettinyt ja pohtinut omaa lapsuuttani. Minulla ei ollut mahdollisuutta saada uusia vaatteita kuin kaksi kertaa vuodessa, ei mitään toiveita saada aitoja Uggeja (tosin silloin ei niistä vielä tiedetty, mutta ajatuksena), ei ollut varaa matkustella ja joululahjoja oli vain muutama. Muistan yhden joulun kun sain omenan ja jotain ihan pientä, kun serkku sai hienot nukkekodit yms. En muista sen vaivanneen silloin, asiat oli muuten hyvin. Nyt se on jotenkin mietityttänyt ja olen monesti ajatellut, että annan tytölle nyt ne vaatteet mitä minun ei ollut mahdollista saada, harrastakoon hän kun minun ei ollut mahdollista. Lapset tietävät lapsuuden tilanteeni, olen yrittänyt sitä selventää että he ymmärtäisivät että raha ei kasva puussa. Laskimme yhdessä kun kameraa ostimme, että kauanko sen hintaan pitää tehdä töitä. Olemme tuon kokeneet hyväksi keinoksi selventää hieman lapsille mitä mikäkin maksaa.
Mutta nyt taas työn touhuun näistä jorinoista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti