Yötä pukkaa ... ja masennusta

No niin...jälleen täällä. Tai taitaa olla pitkä aika kun viimeksi piipahdin. Nyt tuosta pohdiskelevasta minästä on muotoutunut lievästi masentunut minä. Toivottavasti kuitenkin vain lievästi masentunut. Masennusta ei tuota joulu, lapset ei edes mies vaan kaveri. Kaveri petti minut aivan täydellisesti ja totaalisesti. Petti luottamuksen ja paljastui sellaiseksi selkäänpuukottajaksi että en olisi ikipäivinä saattanut kuvitella. En nyt rupea erittelemään sen kummemmin mitä on tapahtunut, mutta ikinä en itse tekisi mitään kyseisenlaista.
Olen kokenut elämässä jos jonkinmoista...kaikenmoista koplaamista työelämässä, kärsinyt narsistisen ihmisen mustamaalaamisesta, lähtenyt taistelemaan vastaan ja selviytynyt voittajana. Olen menettänyt monia läheisiäni kuten äitini ja isäni, surrut ja käsitellyt asiaa ja oppinut elämään sen kanssa. Minulla on ollut rahaongelmia, mutta olen  päättänyt taistella ja selviytyä maksajana maaliin... ja näin on käynyt. On ollut monenmoista vastoinkäymistä, ja aina olen ajatellut että tästä vielä nousen. Mutta nyt iski sellainen pommi, että voi hyvät pojat. Nyt on olo sellainen että enää ei selviä, ei jaksa, ei kiinnosta. Aika parantaa...kuitenkin...tiedän sen. Mutta juuri nyt ei ole uskoa siihenkään. Mies raukka yrittää tukea ja kannustaa, mutta minä kun olen maassa, olen sitä sitten totaalisesti. Töissä pitäisi jaksaa käydä ja molemmissa vielä. Onneksi näin joulun aikaan on pyhiä ja molemmissa hommissa hiljaista. Mutta palataan asiaan...En ole sellainen ihminen joka haluaa kostaa tai tuottaa toiselle pahaa mieltä, yleensä. Nyt on kyllä sellainen fiilis, että tekisi mieli käräyttää kaveri oikein kunnolla että on "kärähtänyt" ja seurailla miten ilmeet muuttuu. Ehkä tällä kertaa se minulle suotakoot, että olen hieman veemäinen. Mutta uskokaa pois oloni hieman helpotti kun sain muutaman rivin kirjoitella.
Oikein hyvää yötä kaikille...