Nyt onkin tilanne sellainen, että mieheni lähtee kahdeksi viikoksi kuntoutukseen ja minä olen sen aikaa yksinhuoltajana. Lapset tuossa ihmettelivät että mitäs me sitten tehdään...No...eiköhän me pärjätä...Toivottavasti...
Tilannetta hieman helpottaa se, että minulla nyt alkanut työharjoittelu saikin mukavan käänteen. Alunperin kahdeksan viikon harjoitteluksi suunniteltu supistuikin viikkoon. Opettajat katsoivat että työkokemusta on sen verran että riittää hyväksilukuun. Hyvä näin. Olin jo pyytänyt lokakuulle aika paljon palkattomia päiviä, joten nyt ne ovatkin tervetullutta vapaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti