Tyttäreni on kohta neljätoista ja ah niin tieni. Hän rakastaa vaatteita ja asusteita. Teinin talossa kyllä huomaa siitäkin, kun meikkini häviää ja korut ovat jonkun muun kaulassa kuin minun :)
Tulemme tyttäreni kanssa hyvin toimeen, ainakin omasta mielestäni. Hän kertoilee asioistaan ja kyselee mieltäpainavista asioista. Olen joskus miettinyt että niin kauan ei ole mitään hätää, kun tyttö kehtaa vielä minun ja pikkuveljen kanssa käydä elokuvissa yms.
Olemme pitäneet naisten päiviä siitä alkaen kun tyttö oli kolme vuotta. Otamme ja lähdemme kaksin päiväksi jonnekkin shoppailemaan ja syömään. Tytön ostosten tekoa seuraan aina mielenkiinnolla ja hiljaa mielessäni kiittäen. Hän nimittäin tietää täsmälleen mitä haluaa ja minkä väristä. Heräte ostoksia hän ei tee, ei vaikka joskus jotain kivaa ehdottaisinkin. Jos hän on päättänyt että nyt tarvitaan mustat legginssit ja punaruudullinen paita Gina Tricotista, niin se on sitten siinä.
Niinpä...muuten tämä päivä onkin mennyt leppoisasti. Aamulla kun pääsin yövuorosta pois, kävin heittämässä pojan jääkiekkovehkeet jo valmiiksi autoon joka pojat vie tänään harjoituksiin. Meillä on neljän perheen kimppa, jotka vuorotellen vievät poikia treeneihin. Aamulla vein lapset kouluun ja suuntasin itse töihin. Oltuani pois muutaman päivän, paperia olikin kasaantunut pöydälle melkoinen määrä. Kuusi tuntia meni kunnes sain rästihommat tehtyä. Iltapäivällä makoilin pihakeinussa ja valmistuin yövuoroon, joten täällä sitä ollaan. Nyt vain täytyy lopetella kun asukkaat odottavat.
Oikein hyvää yötä!!
Minä olen ajatellut myös oman poikani kanssa samoin kuin sinä, että kaikki on hyvin niin kauan kun poikani (15v) haluaa liikkua kanssani vaikkapa kaupoissa ja juttelee asioistaan. Vaatteet ei häntä niin kovasti kiinnosta, mutta hän on myös ostoksilla samanlainen kuin tyttäresi, hän on päättänyt jo ennen kauppaan menoa mitä sieltä mennään hakemaan ja siellä ei turhia kierrellä ja hypistellä, valinta tapahtuu hyvinkin nopeasti :)
VastaaPoistaToivottavasti avoin suhteesi tyttäreesi säilyy jatkossakin, eikä murkkuiän myötä muutu ainakaan huonompaan.